Onkin vierähtänyt muutama aika siitä, kun tänne kirjoittelin. Kevät
etenee meidänkin pihalla, vaikka Perämeren läheisyys viilentää ilmoja.
Valon määrä on kuitenkin niin valtava, että puut, pensaat ja pihanurmi
ovat vihertymässä ja eilen jopa leikkasin nurmikon ensimmäisen kerran
tälle vuodelle. Ihan vielä ei ole yötön yö, mutta melkein!
Pihalla
olen puuhastellut sen verran, että yrttilaatikot ovat saaneet uudet
mullat ja tässä kun ilmat vielä vähän lämpenevät, istutan kersäkurpitsan
ja sitruunamelissan taimet sekä kylvän vähän persiljan, tillin ja
retiisin siemeniä. Lisäksi talven yli on hyvin menestenyt minttu ja
lipstikka. Naapurilta sain muutaman hyvän Auringonkukan alun, niistä
osan laitoin yhden yrttilaatikon reunaan ja sitten vielä laitan muutaman
perunan, niin siinä on minun tämän kesän 'yrtit'. Jos tilaa jää,
kokeilen uudelleen kehäkukkien kasvattamista. Viime kesä oli sellainen,
että kehäkukatkin jäi 10 cm:n korkuisiksi, jospa ne tänä kesänä
kasvaisivat paremmin.
Etupihan puolella olevassa perenapenkissä
kaikki ovat alkaneet hyvin kasvamaan (jopa heinät ja rikkaruohotkin) ja
esikot ovat aloittaneet kukkimisen.
Tässä kuvassa poseeraan yhdessä kevätesikkojen kanssa.
Pajan
puolella mattoloimi on nyt loppun asti kudottu ja allaolevassa kuvassa on viimeinen matto valmistumassa. Se on kynnysmatoksi
tarkoitettu tilkkumatto.
Oli
jäänyt joskus puuvillaräsystä leikattuja tilkkunukkia ja niistä sain
idean. Matosta tuli tällainen, lämpimän punainen kynnysmatto.
Tällaista tällä kertaa.
Olen kankaankudonnan ammattilainen, jonka kangaspuissa on aina menossa mieleinen loimi. Elämääni rikastuttavat myös toisten taitajien käsityöt, luonnontarkkailu ja maailmanmenon seuranta.
lauantai 30. toukokuuta 2015
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
Olen 'katheenpieru'
Niin, todellakin olen kateellinen! Millekkö? No sille, että siellä eteläisessä Suomessa kukat kukkii ja puissa on jo hyvät lehden alut ja nurmikot vihreänä. Ja mitä meillä on? Tässä muutama kuva aamulenkin varrelta, niin voitte itsekin nähdä ja saada 'tunnelmaa'... pohjoisesta kevään tulosta. Kuvat olen ottanut puhelimen kameralla.
Kuva 1, Kun lähden lenkille, tällainen kukkakori on oviseinällä. Oli ihan pakko ostaa pari orvokkiruukkua äitienpäivän iloksi.
Kuva 2, pyörätie menee tontin reunaa pitkin ja tässä on pihamaamme yksi nurkkaus. Tontin ympäri on pihlaja-aita. Pihlajissa on pienet silmut ja Vuorenkilvet yrittävät ryhdistäytyä. Oli tosi sumuinen aamu.
Kuva 3, Lenkkini jatkuu pyörätietä eteenpäin ja se, sekä tie seurailee Tornionjokea. Jäät ovat lähteneet ja tulvavesi on melkoisen korkealla.
Kuva 4, pyörätietä eteenpäin, Tornionjokea seuraten. Sumuinen ilma, niin naapurivaltiota ei näy.
Kuva 5, Lenkkipolkuni vie eteenpäin ja Pajut ovat tällä alueella tässä vaiheessa!
Kuva 6, Lenkkini kiertää Kokkokankaan maisemissa. Montun pohjalle on nyt muodostunut suuri 'tekolampi'.
Kokkokangas on ollut melkoisen korkea kangas, koska siellä on joskus 50-60 luvulla ollut myös hyppyrimäki. Sitten se valjastettiin suureksi soranotto-alueeksi ja maisema on nyt hieman erilainen kuin muutama vuosikymmen sitten. Surullista!
Kuva 7, Sitten ollaankin jo takaisin kotipihalla. Talomme etuosassa on kukkapenkki, missä on vain monivuotisia perennoja. Kevätesikot ja Tulppaanit ovat nostaneet jo päänsä, lisäksi Nauhukset, Jalokullero ja Päivänlilja (tiilenpunainen) ovat ilmestyneet näkyville.
Kuva 8, pieni kukkapenkki sijaitsee eteläisellä seinustalla ja tulppaanissa on nuput, mutta ei ole vielä jaksanut aueta.
Kuva 9, Takaisin koti-ovelle.
Tällainen oli eilisen aamun aamulenkki, 'keväistä' maisemaa ja pituutta lenkilläni oli n. 3,5 km. Tänään lenkki siirtynee iltapäivälle, koska vesisade on melkoista juuri tällä hetkellä.
Mukavaa ja rentouttavaa Helatorstaita.
Kuva 1, Kun lähden lenkille, tällainen kukkakori on oviseinällä. Oli ihan pakko ostaa pari orvokkiruukkua äitienpäivän iloksi.
Kuva 3, Lenkkini jatkuu pyörätietä eteenpäin ja se, sekä tie seurailee Tornionjokea. Jäät ovat lähteneet ja tulvavesi on melkoisen korkealla.
Kuva 4, pyörätietä eteenpäin, Tornionjokea seuraten. Sumuinen ilma, niin naapurivaltiota ei näy.
Kuva 5, Lenkkipolkuni vie eteenpäin ja Pajut ovat tällä alueella tässä vaiheessa!
Kuva 6, Lenkkini kiertää Kokkokankaan maisemissa. Montun pohjalle on nyt muodostunut suuri 'tekolampi'.
Kokkokangas on ollut melkoisen korkea kangas, koska siellä on joskus 50-60 luvulla ollut myös hyppyrimäki. Sitten se valjastettiin suureksi soranotto-alueeksi ja maisema on nyt hieman erilainen kuin muutama vuosikymmen sitten. Surullista!
Kuva 7, Sitten ollaankin jo takaisin kotipihalla. Talomme etuosassa on kukkapenkki, missä on vain monivuotisia perennoja. Kevätesikot ja Tulppaanit ovat nostaneet jo päänsä, lisäksi Nauhukset, Jalokullero ja Päivänlilja (tiilenpunainen) ovat ilmestyneet näkyville.
Kuva 8, pieni kukkapenkki sijaitsee eteläisellä seinustalla ja tulppaanissa on nuput, mutta ei ole vielä jaksanut aueta.
Kuva 9, Takaisin koti-ovelle.
Tällainen oli eilisen aamun aamulenkki, 'keväistä' maisemaa ja pituutta lenkilläni oli n. 3,5 km. Tänään lenkki siirtynee iltapäivälle, koska vesisade on melkoista juuri tällä hetkellä.
Mukavaa ja rentouttavaa Helatorstaita.
maanantai 11. toukokuuta 2015
Mattoja pukkaa...
Nyt on tällä muorilla oikein mattobuumi päällä. Ompelukone surraa kun siksakkailen kudenauhoja toisiinsa kiinni ja sitten riennän kangaspuitteni tykö ja pirta ja polkuset saavat kyytiä - ja mattoja pukkaa!
Kudon matot puuvillaisesta kuteesta. Aikaisemminkin olen jo kirjoittanut tästä 'kankailla maalaamisestani'. Minulle tämä mattojen ja tyynynpäällisten kutominen on energiaa antavaa touhua. Yhtä mattoa kutoessa suunnittelen jo seuraavan väritystä ja sen voin todella sanoa, että kaikki mattoni ovat uniikkeja, kahta samanlaista ei ole eikä taida tulla.
Työhuone on aivan hirveän näköinen kun kankaita ja kudenauhoja on yltympäriinsä, toisaalta sehän vain kertoo luovuudesta ja mitä siitä seuraa.
Tässä kuvassa on osa mattosadostani.
Juuri tällä hetkellä ukona sataa vettä ja sitä on luvassa koko päiväksi ja sehän tietää sitä, että pajalla pirta vain paukkuu. Muuten, sateen ansiosta pihamaa on alkanut vihertämään!
Mukavaa alkanutta viikkoa.
Kudon matot puuvillaisesta kuteesta. Aikaisemminkin olen jo kirjoittanut tästä 'kankailla maalaamisestani'. Minulle tämä mattojen ja tyynynpäällisten kutominen on energiaa antavaa touhua. Yhtä mattoa kutoessa suunnittelen jo seuraavan väritystä ja sen voin todella sanoa, että kaikki mattoni ovat uniikkeja, kahta samanlaista ei ole eikä taida tulla.
Työhuone on aivan hirveän näköinen kun kankaita ja kudenauhoja on yltympäriinsä, toisaalta sehän vain kertoo luovuudesta ja mitä siitä seuraa.
Tässä kuvassa on osa mattosadostani.
Juuri tällä hetkellä ukona sataa vettä ja sitä on luvassa koko päiväksi ja sehän tietää sitä, että pajalla pirta vain paukkuu. Muuten, sateen ansiosta pihamaa on alkanut vihertämään!
Mukavaa alkanutta viikkoa.
torstai 7. toukokuuta 2015
Kevään ensimmäinen!
Kevään ensimmäinen kukkanen on aloittanut kukintansa!
Haa, tästä se kevät etenee ja ehkä jossain vaiheessa muuttuu myös kesäksi. Piha on nyt haravoitu ja perennapenkit puhdistettu talven jäljiltä. Pionipenkissä pionit olivat JO aloittaneet kasvunsa, ainakin 1 cm oli näkyvillä!
Teitä tervehtii kevään kukkasesta iloitseva Kankuritar
Haa, tästä se kevät etenee ja ehkä jossain vaiheessa muuttuu myös kesäksi. Piha on nyt haravoitu ja perennapenkit puhdistettu talven jäljiltä. Pionipenkissä pionit olivat JO aloittaneet kasvunsa, ainakin 1 cm oli näkyvillä!
Teitä tervehtii kevään kukkasesta iloitseva Kankuritar
tiistai 5. toukokuuta 2015
Mattojen kudontaa ja materiaalien värjäystä
Huomenta vaan täältä Perämeren pohjukasta. Tämä alkanut viikko on mennyt lomasen jälkeen nopeasti ja nyt jo ollaan keskiviikossa. Aloitin sisustusmattojen kutomisen jo parisen viikkoa sitten, lomanen keskeytti kudontani ja nyt olen sitten jatkanut kutomista, oikein suurella innolla. Halusin kutoa ns perinteisen räsymaton, jonka pohjaväri on harmaa. Tietenkään minulla ei ollut kuin yksi kerä harmaata puuvillaista kangaskudetta, ja sitten vyyhti (1,2 kg) luonnonvalkoista kangaskudetta. Ei hätää, sillä kaapissa oli Dylon-väripakkaus, jonka väri oli ns kivenväri ja toinen pakkaus mustaa. Musta oli kylläkin käsivärjäykseen tarkoitettu väripakkaus. Päätin kokeilla millaista väriä aikaiseksi saan. Laitoin molempien väripakkausten sisällöt pesukoneeseen, tarvittavan määrän suolaa (1 kg) ja sitten märäksi kostuttamani kangasvyyhdin ja sitten vain ohjeen mukaisesti värjäämään. Tulos yllätti!
Olin jo aikaisemmin päättänyt käyttää yhtenä kuteena vihertävänharmaata juuttilankaa ja kuten kuvastakin huomaa, kangaskuteesta tuli saman värinen! Olin positiivisesti yllättynyt.
Tämä kangaskude on ns Finlaysonin lakanan reunaa, olen ostanut sen vuosia sitten eräältä ruotsalaiselta välittäjältä.
Tulipahan nyt käytetyksi.
Tässä kuvassa on sitten näkyvillä kudenauhoja, joista muodostuu se kolmas kude, jota käytän kun kolmella sukkulalla kudon.
Ja tällaista jälkeä näistä kuteista sitten tulee!
Maton koko on n. 60 x 180 cm.
Tänään jatkan kutomista, nyt leikin kirkkaiden värien kanssa.
Oi niin, lumet ovat sulaneet pihamaaltamme ja monivuotiset kukat jo nostelevat päitään. Varmaankin iltapäivä menee kukkapenkkien puhdistamiseen. Onneksemme Sembramännyt ovat jääneet henkiin vaikka syksyllä toiselta näytti.
Olin jo aikaisemmin päättänyt käyttää yhtenä kuteena vihertävänharmaata juuttilankaa ja kuten kuvastakin huomaa, kangaskuteesta tuli saman värinen! Olin positiivisesti yllättynyt.
Tämä kangaskude on ns Finlaysonin lakanan reunaa, olen ostanut sen vuosia sitten eräältä ruotsalaiselta välittäjältä.
Tulipahan nyt käytetyksi.
Tässä kuvassa on sitten näkyvillä kudenauhoja, joista muodostuu se kolmas kude, jota käytän kun kolmella sukkulalla kudon.
Ja tällaista jälkeä näistä kuteista sitten tulee!
Maton koko on n. 60 x 180 cm.
Oi niin, lumet ovat sulaneet pihamaaltamme ja monivuotiset kukat jo nostelevat päitään. Varmaankin iltapäivä menee kukkapenkkien puhdistamiseen. Onneksemme Sembramännyt ovat jääneet henkiin vaikka syksyllä toiselta näytti.
lauantai 2. toukokuuta 2015
Kevät ja lomanen
Tervehdys! Ihminen tarvitsee pienen katkoksen normaaleihin arkirutiineihinsa. Jossain elämän vaiheessa päivät alkavat olemaan toistensa kaltaisia kuukaudesta toiseen ja jopa vuodesta toiseen. Silloin tällöin on hyvä ottaa pieniä lomasia ja katkaista rutiinit, vaikka ne hyviä olisivatkin. Kävimme puolison kanssa kevätlomasella erämaa mökillämme ja koimme taas (ties monennenko) kerran uudelleen Lapin kevät-talven lumon. Meitä oli odottamassa valkeat, lumiset hanget ja aurinkoiset ilmat pienine pakkasineen. Vapun päivänä hieman sateli lunta, lumiräntää ja vettä, nämäkin ilmat kuuluvat kevääseen. Ja se oli hyvä juttu, sillä saimme laitettua puuliiterin uuteen järjestykseen. Joutsen pariskunta oli jo saapunut pesimäseudulleen ja kävi päivittäin ruokailemassa järven yläpäässä siinä kohtaa missä Kuiva Teapastojoki laskee järveen. Kovin lähelle en heitä hiihtolenkilläni mennyt, halusin antaa heille ruokarauhan.
Tänä keväänä oli todella mainiot hankikelit ja niinpä suuntasin sukseni aamuisin kohti lumisia metsiä ja jänkiä.
Tässä kuvassa taustalla häämöttää Pallastunturin huiput ja niitä kohti hiihtelin, kunnes vastaan tuli poroaita. Siitä sitten jatkoin matkaani hiihdellen aidan reunaa pitkin ja annoin sieluni levätä tässä niin karussa, mutta rakkaassa jänkä maisemassa.
Hiihtoreissuni varrella oli monenlaisia metsän asukkien jälkiä, tässä oli jänis loikkinut matkoihinsa. Lintuja ei vielä paljoa ollut, näin yhden riekon, joka äänellään säikäytti minut puolikuoliaaksi.
Useana päivänä sain käydä hiihtelemässä ja nauttimassa hiljaisuudesta ja luonnon rauhasta. Puoliso nautti järvellä ahvenien narraamisesta ja auringon paisteesta.
Mökille saapumispäivänä maisema näytti tällaiselta.
Aamusella oli satanut vähän lunta ja niinpä pälvipaikat olivat pienen lumen peitossa. Tämä kuva on mökkimme pihalta.
Käsitöitäkään en silti ihan kokonaan unohtanut, sukankudin oli matkassa ja aina kun istahdin, se jotenkin tarttui käteeni ja yhet parit tuli valmiiksi.
Nyt olemme taas kotosalla tuttujen arkirutiiniemme parissa! Piha oli lähes vapaa lumesta ja muutama kevätkukkakin oli nostanut päänsä ylös. Huomenissa pitää mennä puutarhalle sopimaan muutamista istutuksista. Tänään noudan päivän valoon Joriinin ja Ahkeraliisan juurakot. Siitähän ne kevät touhut sitten alkavatkin. Sain ystävältäni muutamia maa-artisokan mukuloita ja ne on nyt itämässä, joskopahan vaikka ehtisivät tänä kesänä antaa satoakin?
Tänä keväänä oli todella mainiot hankikelit ja niinpä suuntasin sukseni aamuisin kohti lumisia metsiä ja jänkiä.
Tässä kuvassa taustalla häämöttää Pallastunturin huiput ja niitä kohti hiihtelin, kunnes vastaan tuli poroaita. Siitä sitten jatkoin matkaani hiihdellen aidan reunaa pitkin ja annoin sieluni levätä tässä niin karussa, mutta rakkaassa jänkä maisemassa.
Hiihtoreissuni varrella oli monenlaisia metsän asukkien jälkiä, tässä oli jänis loikkinut matkoihinsa. Lintuja ei vielä paljoa ollut, näin yhden riekon, joka äänellään säikäytti minut puolikuoliaaksi.
Useana päivänä sain käydä hiihtelemässä ja nauttimassa hiljaisuudesta ja luonnon rauhasta. Puoliso nautti järvellä ahvenien narraamisesta ja auringon paisteesta.
Mökille saapumispäivänä maisema näytti tällaiselta.
Aamusella oli satanut vähän lunta ja niinpä pälvipaikat olivat pienen lumen peitossa. Tämä kuva on mökkimme pihalta.
Käsitöitäkään en silti ihan kokonaan unohtanut, sukankudin oli matkassa ja aina kun istahdin, se jotenkin tarttui käteeni ja yhet parit tuli valmiiksi.
Nyt olemme taas kotosalla tuttujen arkirutiiniemme parissa! Piha oli lähes vapaa lumesta ja muutama kevätkukkakin oli nostanut päänsä ylös. Huomenissa pitää mennä puutarhalle sopimaan muutamista istutuksista. Tänään noudan päivän valoon Joriinin ja Ahkeraliisan juurakot. Siitähän ne kevät touhut sitten alkavatkin. Sain ystävältäni muutamia maa-artisokan mukuloita ja ne on nyt itämässä, joskopahan vaikka ehtisivät tänä kesänä antaa satoakin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)