keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Elämä on....

26.6.1965 oli jännitystä täynnä oleva päivä. Eli, vietämme tänään 49-vuotis hääpäiväämme. Aikaa on kulunut siis melkoisesti yhdessä taivaltaessa, särmät ovat hioutuneet, ainakin osittain ja elämme suvantovaihetta. Kremppoja on kummallakin, miehelläni enemmän kuin itselläni, mutta näillä mennään, elämä on...

Eilen ja toissapäivänä värjäilin Lupiinilla villalankoja ja jälkivärissä yhden vyyhdin puuvillaista ns hapsupoppanaa. Laitan kuvia sitten, kun saan langat kuiviksi.  Yhden tulevan loimen langat laitoin valmiiksi, ja tänään on sen loimen luominen ja veto kangaspuihin. Loimesta tulee pannunalusia (taas kerran), ns eko- pannunlausia, materiaaleina on pellava ja puuhelmet.
Tässä kuva siitä, millaisista alusista on kysymys.


Eko- sana tarkoittaa tässä tapauksessa näitä puuhelmiä. Joskus olimme ostaneet auton istuimen suojiksi tällaisista helmistä tehdyt suojat. Varastoa siivotessa ne tuli esiin ja en todellakaan voinut laittaa roskiin tätä materiaalia. Niinpä kehitin pannunalus-mallin, joita sitten silloin tällöin kudon.

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi, pakkohan sitä jotain oli keksiä, hyvästä materiaalista.

      Poista
  2. Onnea hääpäivän johdosta vuoden päästä sitten ne kultahäät:)
    mahottoman hauska pannunalunen, nyt kun tää kesä on mitä on niin se voittamani alusta on ihana, on niin mukava istua lämpimän päällä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuossa jo puoliosn kanssa sovittiin, että ensivuonna mennään jonnekin kauas viettämään hääpäivää, jos ollaan edes tämän kuntoisia. Kiva kun tykkäät 'lämmittimestä'!

      Poista
  3. Höh, minne se kommenttini katosi. :O No otettaan uusiksi:

    Onnittelut teille pitkän yhteisen taipaleen johdosta, jatkukoon onni, kestäköön liitto!

    Rakkaus ei puhdistu tulessa
    eikä tarpeettomissa uhreissa,
    rakkaus koetellaan harmaina arkipäivinä
    kuolettavassa työssä väsymyksen hetkinä.

    Runojen kuviteltu morsian
    pyörittää kultaista sormustaan
    rajattomassa, joutilaassa ikävässään, -
    mutta totisesti lähempänä on rakkaus siellä,
    missä mies ylistää vaimonsa kuluneita, ryppyisiä
    käsiä iltalampun köyhässä valossa, unen saapuessa.
    Viljo Kajava

    P.S. Me tulemme muuten kolmisen vuotta jäljessä teistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnittelurunosta, jossa on kiteytettynä elämän tosiasiat.

      Poista
  4. Onnea hääpäivänä, kakkua ja kahvia, tiemmä?
    Kivat puuhelmi tekeleet, kahveepannu istuu siinä oikein somasti:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ei ollut kahvia ja kakkua, oli kahvia ja suolaiset voicroisantit!
      Eihän noita puuhelmiä voi roskiinkaan laittaa, eihän? Viimeisessä Taitolehdessä oli virkattu laukku, missä oli käytetty puuhelmiä. Taidan kokeilla laukun tekemistä, on nimittäin puuhelmiä vielä melkoinen määrä.

      Poista